Call: Email:

Viipurin huorat venäläinen nainen sängyssä


Etsintää ei helpota se, että kustantajan edustaja kuoli jo luvulla, kirjailija luvulla eikä kukaan aikalaisistakaan ole tietenkään enää hengissä. Internet on onneksi helpottanut merkittävästi etsiväntyötä tekevää. Löydän verkon erään sukututkimussivuston kautta tiedon von Schantzin tyttärestä Karinista , jolle lähetän viestin. Pian Karin soittaa ja käymme keskustelun hänen isänsä työurasta.

Puhelimessa Karin mainitsee ison leikekirjan. Tämä on hyvä uutinen, sillä leikekirja saattaa tarjota seuraavan johtolangan. Sovimme tapaamisajan hänen kotiinsa. Valtava, ruskeakantinen leikekirja nököttää kirjahyllyssä, kun saavun vierailulle. Hyllyn vieressä pöydällä on kirjailijan käyttämä kirjoituskone. Voin melkein kuvitella kirjailijan takomassa kirjoitusliuskoja täyteen romaaniensa tekstiä.

Leikekirja on täynnä erilaisia lehtileikkeitä Eric von Schantzin tuotantoihin liittyen. Eräs leike käsittelee onnekseni tarinaa, johon Silkki-Saara -elokuvan käsikirjoitus pohjautuu. Hän oli kirjoittanut vihkoset Silkki-Saaran päiväkirjan pohjalta vankilassa, ja taas kerran vapautuessaan toi ne kustantajalle. En ole uskoa silmiäni, kun huomaan, että artikkelissa kerrotaan Irenen oikea nimi: Sofia Jaakontytär Arentti, syntynyt 9.

Siinäkö hän nyt on? Eroa kirjassa mainittuihin tietoihin on siis kaksi kirjainta ja tasan viisi vuotta. Artikkelin mukaan Irene päätyi poliisin rekisteriin, tullen valokuvatuksi irtolaisena. Onko hänestä jossain siis valokuva? Irtolaiseksi määrittely tarkoitti usein naisten kohdalla samaa kuin prostituoitu. Oliko lehtijutun toimittaja saanut nämä tiedot suoraan kirjailijalta itseltään?

Soitan artikkelin kirjoittaneelle toimittajalle. Valitettavasti hän ei muista lainkaan kyseistä lehtijuttua. Yli 40 vuotta on pitkä aika pitää kaikki yksityiskohdat mielessä. Saatuani selville Silkki-Saaran mahdollisen oikean nimen ryhdyn selaamaan Kansalliskirjaston lehtiarkistoa vuosisadan vaihteen ajalta. Lehdistä löytyykin uutisia, joiden perusteella päättelen Arentti-sukunimen sijoittuvan Pohjanmaan suunnalle. Alueen kirkonkirjoja penkomalla löydän Ylistaron seurakunnasta juuri oikealla päiväyksellä syntyneeksi kirjatun Sofia-nimisen tyttölapsen.

Tytön isäksi on merkitty torppari Jakob. Voisiko olla nimien yhtenäisyys olla vain sattumaa vai onko isän nimi jossain vaiheessa suomennettu? Ylistaron kappeliseurakunnasta vahvistetaan aavistukseni oikeaksi: He asuivat Kaukolan kylässä, Kristolan torpassa. Löydän paikan edelleen kartalta. Teen vierailun Helsingin kaupunginarkistoon. Jos Sofia tosiaan oli katunainen, hänen täytyi olla tekemisissä poliisin ja terveysviraston kanssa. Vanha poliisin osoiterekisteri on hyvä paikka jatkaa Sofian liikkeiden selvittämistä Helsingissä.

Rekisteriin kirjattiin muun muassa kaupunkilaisten osoitteet, ammatit ja alaikäiset lapset. Osoiterekisteri paljastuu varsinaiseksi aarreaitaksi. Sofian nimellä löydän hänen rekisterikorttinsa mikrofilminauhalta. Tyytyväisenä pistän merkille tutut henkilötiedot ja luvun täydellisen osoitehistorian, joka kertoo Sofian asuinpaikat ja milloin hän on mihinkin muuttanut.

Otan kopion talteen ja palaan takaisin toimitukseen. Tutkin tarkemmin paperilla olevaa rekisterikorttia. Mustekynällä kirjoitetusta vanhasta käsialasta on vaikea saada selvää, joten samaa tekstiä joutuu tavaamaan uudelleen ja uudelleen. Mielikuvitus laukkaa ja pelkään kuvittelevani vain sitä, mitä haluan nähdä.

Elämä maaseudulla luvulla oli usein arvaamatonta, täynnä köyhyyttä ja niukkuutta. Lapsikuolleisuus oli suurta eikä aikuiseksi selvinneen elinajanodote luvannut kovin pitkää ikää. Köyhillä perheillä ei ollut varaa lähettää lapsia kouluun tai vaatettaa ketään sään vaatimalla tavalla. Maalla työnteko aloitettiin nuorena; jo 10—vuotiaat tytöt saattoivat lähteä piiaksi toiseen taloon.

Aikojen ankaruudesta kertoo talvi vuodelta , jolloin rekiajelulla voitiin käydä vielä eteläisessä Suomessa toukokuussa, ja jäät pysyivät järvissä kesäkuuhun saakka.

Tuona kesänä jäi viljasato keräämättä, sillä jo syyskuussa iskenyt kylmä talvi tuhosi lähes kaiken sadon, koko Suomessa. Kerjäläislaumat kulkivat pitkin maata työn ja ruuan perässä. Suomalaisia menehtyi yli Lähes puolet kuolleista oli alle vuotiaita lapsia. Sofia syntyi vuonna , jolloin suurten nälkävuosien kurjuudesta ei oltu vielä täysin päästy eroon. Sofialla oli seitsemän sisarusta: Sofia kasvoi ja kävi kaksi tai kolme luokkaa kansakoulua Ylistarossa.

Kirkon merkintöjen mukaan Sofia pärjäsi kohtuullisen hyvin lukemisessa ja kristinopin tuntemisessa. Hän kävi rippikoulun ja konfirmoitiin vuotiaana vuonna Muutamat Sofian sisaruksista ja sukulaisista lähtivät Amerikkaan vuonna kenties paremman elämän toivossa. Sofia puolestaan matkusti Ruotsiin, ja viipyi siellä neljän vuoden ajan, aina vuoteen saakka. Äidin kuollessa Pohjanmaalla vuonna , Sofia oli vuotias ja jälleen kirjoilla Ylistarossa.

Seurakunnan merkintöjen mukaan Sofia lähti takaisin Ruotsiin heti seuraavana vuonna, ja viipyi siellä yhdeksän vuoden ajan eli vuoteen saakka. On myös mahdollista, että hän liikkui jossain aivan muualla näiden vuosien aikana. Vaikka he olivat hyvin eri ikäisiä, yhdistäviäkin tekijöitä löytyi. Maalaisuus, huono koulutus ja työttömyys sekä lyhyet työsuhteet ajoivat usein naiset kadulle myymään itseään.

Sofiakin näyttää päätyneen huonoille teille, sillä hänen nimensä löytyy Helsingin kaupungin terveystoimiston listalta. Listalle joutui, jos harjoitti prostituutiota luvun vaihteessa pääkaupungissa. Olisiko Sofia ansainnut näin elantonsa jo Ruotsissa vietettyjen vuosien aikana? Helsingissä niin kutsutut eliittiprostituoidut toimivat usein hienoimmissa ympäristöissä, kuten bordelleissa. Heitä tuli paljon Ruotsista, he olivat koulutettuja ja lähtöisin hyvistä perheistä.

He tarjosivat sopivan sivistynyttä seuraa tuon ajan yläluokan herrasmiehille. Valtio kontrolloi prostituutiota järjestämällä säännöllisiä terveystarkastuksia itseään rahasta myyville naisille. Ohjesääntöiseksi prostituutioksi kutsuttu toiminta oli käytännössä laillista, vaikka se oli ristiriidassa monen voimassa olleen lain kanssa. Tärkein syy organisoidulle järjestelmälle oli sukupuolitautien kontrollointi.

Sen takia prostituoidut alistettiin viikottaisiin lääkärintarkastuksiin joissa heidän terveydentilansa todettiin. Helsingin kaupungin terveystoimiston asiakirjoja tutkiessani löydän Sofian nimen maaliskuusta Kirjausten mukaan hän käy kuukausittain tarkastuksessa. Useimmilla kerroilla päivämäärän perään on kirjoitettu pieni koukeroinen g-kirjain. Gonorrea eli tippuri oli kupan ohella yksi prostituoituja ja heidän asiakkaitaan piinaavista sukupuolitaudeista.

Tippuri on alkuun huomaamaton, mutta hoitamattomana kivulias tauti, joka naisilla saattaa aiheuttaa munasarja- tai niveltulehduksen ja jopa verenmyrkytyksen. Kiertelevä elämäntyyli leimasi Sofian aikuiselämää. Hänet otettiin kiinni irtolaisuudesta Viipurin kaupungissa loppuvuodesta ja passitettiin kärsimään tuomiotaan Vaasan lääninvankilaan. Viipuri oli Pietarin läheisyyden vuoksi yksi Suomen suurruhtinaskunnan merkittävä poliittinen ja kaupallinen keskus.

Riihimäeltä Pietariin vievä rautatie yhdisti Viipurin Helsinkiin ja sitä kautta koko Suomeen. Viipuri kuhisi venäläisiä sotilaita, joita arvellaan olleen kaupungissa tuona aikana — Tämä tarjosi prostituoiduille tuotteliaan työmaan. Tuomiosta selviydyttyään Sofia lähtee Ylistarosta vuonna takaisin Helsinkiin. Hän on tuolloin vuotias, ei siis enää mikään nuori ja viaton maalaistyttö.

Kirjan tarinan mukaanhan hän saapui Helsinkiin jo vuotiaana. Sofia palaa terveystoimiston kirjoihin alkukeväästä Huomaan, että Sofia käyttää välillä sukunimeä Jakobsson.

Myös romaanissa esiintyvä syntymäaika 9. Prostituoiduista kirjoitettiin muistiin häkellyttävän paljon yksityistä tietoa. Sofian tippuria pyrittiin hoitamaan hoitokuureilla, mutta hän ei päässyt sairaudesta eroon. Muistiinpanoista selviää, että Sofia on kertonut lähteneensä vanhempiensa luota vuotiaana, olevansa naimaton ja lapseton. Jopa ensimmäinen yhdyntäkerta on merkitty muistiin. Merkintöjä tulkitessa täytyy ymmärtää, etteivät naiset aina halunneet paljastaa asioiden oikeaa laitaa.

Prostituoitujen valvonta siirtyy lainmuutoksen vuoksi terveystoimistolta poliisin huolto-osastolle kesäkuussa Sofian viimeinen merkintä tarkastuskirjasta löytyy juuri ennen muutoksen voimaanastumista. Sofian nimi vilahtelee säännöllisesti Helsingin huoltopoliisin ilmoituspäiväkirjan merkinnöissä luvulla. Esimerkiksi vuonna Sofia hakee muutosta kuuden kuukauden työlaitostuomioonsa irtolaisuudesta. Sofian elämänpiiri alkaa hahmottua tarkemmin. Helsingin poliisilaitoksen osoitetoimiston rekisterilehti paljastaa Sofian asuneen useissa osoitteissa eri puolilla Helsinkiä.

Tämä oli tyypillistä prostituoiduille, he saivat helposti häädön tai halusivat itse pysyä liikkeessä välttääkseen elämäntapansa aiheuttamia ongelmia.

Vanhoissa lehtiartikkeleissa ihmiset muistelevat nähneensä Silkki-Saaran milloin päivystämässä Oopperakellarin ovella Etelä-Esplanadilla ja milloin kävelemässä Bulevardilla, aina pukeutuneena tummaan silkkiin.

Ihmeteltiin, kuinka hän vielä toisinaan sai jonkun käsipuoleensa. Silkki-Saaran tuntomerkeiksi osattiin vielä vuosien ajan kertoa mustat pitkät hameet, takki ja pieni musta hattu valkoisella harsolla. Hänen kerrotaan myös kostuttaneen punaista kreppipaperia porttikäytävässä ja hanganneen sitä poskiinsa punaa saadakseen. Osasipa joku kertoa hänen ostaneen usein huomattavan paljon särkylääkkeitä apteekista. Osoiterekisteri paljastaa Sofian viimeiseksi osoitteeksi Kivelän sairaalan vuonna , jolloin hän oli vuotias.

Saan selville, että hänet on siirretty sieltä pian Nikkilän mielisairaalaan skitsofrenian vuoksi. Lääkäri Kyllikki Ohela , joka hoiti aivokuppaan sairastuneita Helsingin iho- ja sukupuolitautien klinikalla luvulla, kertoo aivokupan oireista: Alkuun vähän ihottumaakin ja myöhemmässä vaiheessa hyvin erilaisia oireita. Muistan, että kerrottiin semmoisestakin, että minä olen Suomen kuningas. He sai tällaista nostetta, että he ovat hyviä.

Voisiko Silkki-Saaran eli Sofian värikäs elämäntarina kirjassa ja sittemmin kertomuksissa ollakin aivokupan tai skitsofrenian aiheuttamien oireiden aikaansaannosta? Yhdistelmä totta ja tarua, joka Sofian päässä on sekoittunut yhdeksi totuudeksi. Svenska Litteratursällskapetin arkistoon on luovutettu suurin osa kirjailija von Schantzin henkilökohtaista arkistoa. Jo pelkkää arkistoluetteloa selaamalla voi päätellä kirjailijan olleen ahkera: Pakinoita, lyhyitä tarinoita, kirjojen käsikirjoituksia, juttutarjouksia kotimaisiin ja ulkomaisiin sanomalehtiin, kirjeenvaihtoa ystävien ja sukulaisten kesken ja niin edelleen.

Löydän arkistokansiosta pinon kirjeitä kirjan kustantaneen Nide Oy: Hän pyytää eräässä kirjeessään vuonna von Schantzia toimittamaan muutamia tietoja Irenen oikeasta nimestä, muutamia liuskoja alkuperäisiä muistiinpanoja sekä valokuvia päähenkilöstä, luottamuksellisesti ja erillistä palkkiota vastaan tietenkin.

Kirjailija oli nähnyt vaivaa valokuvien hankkimisen suhteen, josta Hirn kiittelee kovin, mutta lyttäsi täysin Silkki-Saaran ulkonäön. Nämä kuvat hajoittavat kokonaan lukijan illusionin romaanin Irenestä. Romaanin mukaan hänestä saadaan melko kunnollinen, sympaattinen ja ehkä romanttinenkin kuva. Valokuvat taasen paljastavat hänet siksi mikä hän lienee todellisuudessa ollutkin vulgäriksi katunaiseksi.

Näinollen olemme vielä kahden vaiheilla olisiko sittenkin viisainta olla käyttämättä kuvia. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna , Nide Oy lähettää uuden kirjeen kirjailijalle. Hirn kertoo saaneensa yhteydenoton Karl E. Malm väittää kirjoittaneensa Silkki-Saaran muistelmien käsikirjoitukset von Schantzille. Tunsiko hän Silkki-Saaran tämän eläessä. Ja koska meillä kaikilla on taakkanamme ankarat ennakkoluulot, päätämme etsiä käsiimme myös pahimman kaikista. Nyt se tuli sanottua ääneen. Voitteko kuvitella mitään vastenmielisempää?

Nämä Sortavalan tanssikoulun tytöt ovat harjoitelleet 3-vuotiaasta lähtien kolme kertaa viikossa. Keskellä lehmän kanssa hymyilee Varvara Jakoleva. Mutta miten Sortavalaan pääsee?

Ehdotan Emilille pikajunaa Pietariin, hyppäämme pois Viipurissa, siitä kolistelemme paikallisjunalla tai bussilla pohjoiseen. Samalla voisimme poiketa Hiitolassa, Eeva Kilven ja aika monen muun suomalaisen kotikylässä.

Ei mitään junia ja vaikeita yhteyksiä. Pikkubussi hakee meidät kotiovelta, vie Värtsilän kautta suoraan Sortavalaan, hotellin eteen. Pikkubussi lähtee aamulla puoli kahdeksalta, tasan sovitusti. Kyydissä olemme vain me kaksi, koko matkan. Vaikka miten ynnään, en keksi, miten tämä bisnes voi kannattaa.

Tehdään sitten niin, nautitaan tilavasta kyydistä ja jutellaan venäläistä naisista. Jos suomalaisen pitäisi tietää ainakin yksi venäläinen nykynainen, niin kuka? Hän on upea, viisas nainen ja loistava kirjailija, joka ymmärtää myös miehiä, sanoo Emil.

Niin, Tolstaja on nimenomaan naiskirjailija, mutta suhtautuu kriittisesti feminismiin eikä lähde maailman helpoimpaan hommaan eli moittimaan miehiä. Hänen mukaansa venäläiset miehet ovat, luonnollisesti, vätyksiä ja juoppoja, mutta ansaitsevat juuri siksi vahvemman sukupuolen, siis naisten säälin. Alan tuntea suurta sympatiaa venäläisiä miehiä kohtaan.

Ehkä meidän pitäisi perustaa yhteisvaltio. Emil haluaa nostaa esiin vielä toisen nimen, vuosi sitten kuolleen balettitanssija Maija Plisetskajan. Kuski tankkaa auton heti, kun olemme Venäjän puolella. Mutta ei huoltoasemalla, vaan käytettyjen renkaiden myymälän pihassa. Ja tankkaus tapahtuu siten, että isosta tynnyristä kaadetaan dieseliä suppilon läpi tankkiin. Tapahtuu kerran Karjalan mailla, tarkasti sanottuna Sortavalassa, että Valhe ja Totuus kulkevat yhdessä talvista metsäpolkua.

Vastaan tulee järvi, suuri kuin taivas, siis Laatokka. Totuus päättää oikaista sen poikki, Valhe varoittaa heikosta jäästä. Mutta Totuus ei usko, menee järvelle ja hukkuu sen sileän tien, muuttuu kaloista kauneimmaksi, ahveneksi.

Olemme Seurahuoneen edessä varttia yli viisi. Suomalaisten vuonna rakentama hotelli hohtaa valkoisena ja kauniina Läppäjärven lahden kupeessa.

Menemme sisään isoon, valoisaan saliin. Emil astelee perälle asti, mustan flyygelin äärelle, silittää hellästi sen kantta.

Hän piti täällä musiikkikoulua, kertoo Emil, joka vietti varhaislapsuutensa Petroskoissa. Minulla oli pieni vene, talonmies teki jäähän väylän ja minä uitin venettä siinä.

Ja sitten vene katosi, ehkä Laatokkaan. Suuri tragedia, huokaa Emil. Seurahuone on kauniisti kunnostettu, samoin sen konserttisali, jonne loikkii koko ajan iloisia tyttöjä. Lähdemme seuraamaan heitä ja löydämme näyttämöltä nuoren, naurua pulppuavan naisen.

Yhtenä iltana on klassista balettia, toisena kansantanssia ja kolmantena nykytanssia. Jos haluatte, voimme esittää teille huomenna yhden kansantanssin.

Sortavalasta alkaa paljastua yllättäviä asioita. Kuten tämä; juoksujalkaa saapuva isä tuo arviolta vuotiaalle tytölle tossut, olivat kai unohtuneet kotiin. Lisäksi hankimme esiintymisasut niille, joilla ei ole varaa itse ostaa, kertoo Anja Kambura. Sovimme, että tulemme katsomaan esitystä seuraavana päivänä kello Ehdimme sitä ennen käydä Hiitolassa — jos vain saamme jostain auton ja kuskin. Tiet ovat kuulemma niin kehnossa kunnossa, ettei yksikään taksi viitsi lähteä käymään sadan kilometrin päässä kääntymässä ja likaamassa autoa.

Toimittaja Kuusela harppoo kohti kohtalokasta ovea. Laatokka-hotellin yhteydessä sijaitseva Kalevala-Cafe on tätä nykyä Sortavalan vilkkain tyttöbaari. Viikonloppuisin siellä tarjoaa palveluksiaan puolensataa ammattilaista. Syntinen yö maksaa 70 euroa. Natalia on kaunis nuori nainen ja ehkä maailman hitain kuski. Hän köröttelee korkeintaan kuuttakymppiä, rekat vain hujahtavat ohitsemme. Teen joskus näitä keikkoja, kertoo Natalia samalla, kun auto kääntyy täysin väärälle tielle.

Mies lähti, kun toinen lapsi syntyi. Hän ei kestänyt sitä arkea. Rahan kanssa on tiukkaa, siksi on pakko tehdä kahta työtä. Niin, tätäkin pitää kehua: Ja kaikissa on ehjä sukka! Tie Hiitolaan on hyvässä kunnossa — viittä viimeistä kilometriä lukuun ottamatta. Voisi vallan hyvin kuvitella olevansa menossa tapaamaan Leo Tolstoita. Parrakas mies on pysäköinyt peräkärryn kaupan viereen ja myy suoraan lavalta kelpo lihakimpaleita.

Paikalle asteleva ponteva nainen ostaa lammasta, kertoo meille kysymättä, minne kannattaa mennä. Ja totisesti; tämä äidinkielen opettaja on vain odottanut, että joku tulisi kuulemaan, mitä kaikkea hän tietää Martti Talvelasta. Seuraa puolen tunnin esitelmä suuresta suomalaisesta oopperalaulajasta, joka on esittänyt Musorgskin ruhtinaan roolin kertaa.

Ja tiedättekö mitä; opettajatar ja hänen ystävänsä kävivät Talvelan syntymäkodissa, ottivat sen pihasta multaa, veivät Talvelan haudalle Juvalle ja istuttivat kukkasia. Eeva Kilvestä opettaja ei ole kuullutkaan, vaikka tämä on kirjoittanut kolme kirjaa Hiitolasta, josta hän lähti evakkoon vuotiaana. Koulun pihalla seuraamme lyöttäytyy letkeä nuori mies. Hän kertoo olevansa Vasili Rostov , Hiitolan paras urheilija, ja syntyneensä vuonna Siinä oli 15 vaunua.

Kaikki vain häntä varten. Ja niitä ukkoja, jotka kulkivat jonossa perässä, kertoo Vasili. Pyysimme, että hän rakentaisi Hiitolaan uuden urheilukentän. Vanha on ihan surkea, ei edes jalkapallomaaleja. Kello tulee viisi, nousemme Sortavalan Seurahuoneen saliin. Se on hämmentävän kaunis ja suuri; käsityöllä tehtyjä penkkejä on yli , näyttämö on avara ja syvä, valo tulvisi sisään korkeista ikkunoista, ellei niitä olisi peitetty punaisilla verhoilla.

Saamme odottaa tovin; pukuhuoneesta kuuluu asiaan kuuluvaa tirskuntaa, ohjeita, musiikkia, hiuspinnien helähtelyä ja rytmin lyöntiä. Ehdimme miettiä, mikä asia maailmassa eniten yhdistää kansoja, eli tyttöjä ja poikia, kaikissa minuuteissa ja maanosissa. Tanssi taitaa mennä ohi jopa jalkapallon; kaikki tuntevat saman jännityksen juuri ennen esitystä.

Saamme nähdä "humoristisen suomalaisen tanssin", jossa lehmä on merkittävässä roolissa. Hyvin menee, yhtä aikaa, horjumatta. Tärkeintä on kuitenkin tyttöjen kasvoilla säihkyvä hymy. Opittaisiinpa tällainen pedagoginen kulttuuri Suomessakin; lapsia pitää muistaa kiittää ja kehua, aina, kaikkialla.

Ihastelemme asiaa koko matkan ajan: Sortavalan kaupungin rajan tuntumaan nousee uusi uljas urheilukompleksi, johon tulee myös virtaviivainen uimahalli. Mutta kaikki maksulliset tytöt ovat lauantaina Hotelli Laadogan Kalevala-baarissa, antaa hotellin vastaanotossa työskentelevä Olga meille asiallisen neuvon. Ja nyt on vasta torstai. Saamme siis elää pari päivää jännityksessä ja ehdimme etsiä ihan tavallisia naisia.

Laatokan Läppäjärven lahdella näyttää kuitenkin olevan vain miehiä. Päätämme esittää yhdelle heistä oleellisen kysymyksen — "Kuka on elämäsi nainen? Laskeudumme sillalta jäälle, tunnemme allamme Laatokan maagillisen värähtelyn, harpomme ohi muutaman pilkkivän miehen, paheksumme puolityhjiä viinapulloja, hämmästymme melkoista haukea, hidastamme vauhtia ja pysähdymme kaukaa valitsemamme uhrin eteen.

Odotamme, että hän nostaa katseensa pilkkireiästä, Emil tervehtii, esittää sitten pilkkireiällä harvemmin esiin nousevan kysymyksen:.

.

Sex hd girl trans seuraa

Kyllä kaveriporukassa on yritetty ottaa välillä mukaan enkulla, mutta jäänyt silti muiden naisten varjoon. Kolmas pukeutuu todella naisellisesti ja sexysti, mikä menee jossain tilausuuksissa.. Yhden kaverin hautajaisissa oli pukeutunut todella ali, siis oikeasti kun portoksi -että meni monen mielestä vähän loukkaavan puolelle.

En tiedä sitten miten Venäjällä hautajaisiin pukeudutaan. Mutta muuten ihan ok on menossa pysyneet. Mutta ainakin nää meidän tutut ei osaa oikein revitellä ja pitää hauskaa, jotenkin meikän makuun käytös turhan siveää. Jos venäläinen tyttöystäväsi suostuu menemään kihloihin parin kuukauden tapailun jälkeen on se Oikeata Rakkauta.

Pääset ihailemaan naisellista pukeutumista lopun ikääsi. Jep, heti ja äkkiä, niin ei tajua mikä iski ennen kuin Teen pienen päivityksen vanhaan viestiini! Yli vuosi on kulunut. Tapasimme myöhemmin ottaessani viisumin ja kävin Venäjällä muutaman kerran.. Hän kutsui luonaan käymään ja pidimme yhteisöpalvelun kautta ensin yhteyttä jne. Tapasin hänen sukulaisen, joka puhui todella erikoisesti Suomea, sitten tajusin, että se on jotain Karjalan murretta, mutta hän puhui enemmän Suomea.

Joitakin pieniä kielipulmia oli, mutta pari kuukautta myöhemmin tämä naistuttavuus oppi Suomea jo vauhdilla. Menin käymään hänen luonaan keväällä ja olin viikon hänen luonaan ja seuraavan kerran liki 2 viikkoa. Hän teki toimistotöitä päivisin pienellä palkalla, kävin hänen työpaikalleen viemässä kukkiakin keskenkaiken.. Sielläpäin oli todella halpaa eläminen tietysti.

Itse kun olen kokkikoulut käynyt, niin minun oli helppoa siellä olla. Aluksi kävimme ravintolassa töiden jälkeen syömässä ja sen sellasta. Hän sanoi ettei ollut tottunut sellaseen elintasoon Venäjällä tai pystyisi edes kustantamaan elämistä näin. Suomalaisen työssäkäyvän lomailijan pussissa mikään ei tuntunut miltään, paitsi länsimaiset tuotteet. Länsimaiset tuotteet maksavat paljon ja nyt varsinkin.

Ruoan suhteen tulin heti miten tunnetuksi sielläpäin hänen ystävä ja tuttavapiirissä. Tein paljon länsimaisia ruokia ja ihan "perinneruokiakin" Suomesta. Lisäksi näytin minkä tyylisiä ruokia itse teen, gluteenittomia ja terveellisiä. Olihan se heille melkoinen vaihtoehto ymmärtää. Kerroin ruoan vanhentavista tekijöistä ja myös merkityksestä laadun suhteen Suomeen päästyäni hän halusi tulla Suomeen kesä-heinäkuussa ja hän otti niinsanotusti loparit töistään.

Pääsisi kuulemma takasin jos tulee tietysti. Aloimme totuttelemaan tähän kulttuuriin ja hän sopeutui kavereidensa ansiosta hyvin. Kotiväen maksoin käymään Suomessa tapaamassa vanhempiani ja tarvitsin tulkkausapua hivenen. Heistä oli todella hämmästyttävää suomalaisten elämisen taso. He itse asuivat luvun tyylisessä asunnossaan pienessä kylässä. Samoja harrastuksia isällämme ja kalakaverukset menivätkin kalaan ja saunomaan "ilman yhteistä kieltä" heti. Äitimme keskustelivat elämisestä Suomessa ja tulivat hyvin juttuun.

Jonkuverran kulttuurimme tavat eroavat, mutta samankaltaisuuksia oli paljon. Uskomattoman hyvin viihtyivät kalassa 6h. Venäläisestä isästä oli hienoa veneet ja kaikki. Elämänsä ensimmäistä kertaa pääsivät hmm.. Ensimmäisenä he seurasivat videotykkiä ja liki seinän kokoista kuvaa ja hifilaitteitani koneita ja laitteita autoja myöden jne..

Vanhemmat olivat yhteensä heinäkuun lopusta 10päivää Suomessa. Kävivät syksyn lopulla uudestaan ja enemmän me ollaan heidän luona käyty. Naisystäväni oli töissä syksyllä paikallisella venäläisellä maahantuojalla missä meni hyvin. Siirtyi toiseen firmaan "menekin edistäjäksi" ja pärjää hyvin.

Niin se sitten kannatti, kevät tulee. Yhdessä lähdemme hänelle ensimmäistä kertaa ulkomaille, ensimmäistä kertaa lentokoneella etelän maillekin. Lapsista on puhuttu jne. Haluan sanoa, että hyvin sopeutui elämä menee hyvin eteenpäin ja pitää muistaa Pitää ymmärtää mitä ne ihmiset tekee ja miksi ja omaksua joitakin tapoja kuitenkin ystävällisenä eleenä vaikka se ei näy päällepäin. Yhteisen kielen syventävät asiat suhteessa on hankalia.

Ei ole niihin yhteistä kieltä. Jotta suhde voi syvetä, olemme 2 viikon välein käyneet tunnin tulkin välityksellä juttelemassa. Listaamme asioita väärinkäsitysten välttämiseksi ja suhdetta syventääksemme. Toi kannattaa muistaa ulkomaalaisten kanssa aina! Monet asiat voi olla ihan olemattoman pienestä kiinni.

Minkäs minä sille teen, jos he itse lihovat ja näyttävät syöttöporsailta naiset itseään nimittelivät kerran päihtyneenä juhlissa. Joka ilta salkkareita ja jääkaappia komutaan eikä mitään tehdä, niin kyllä sitä lihoo. Kateus joillakin ulkonäköön ja rohkeisiin vaatteisiin oli käsittämätöntä.

Sitten jos kaveri käykin yksin meillä nin heti muka menny mun naista vokottelemaan ja katsomaan. Itsessään ei muka mitään vikaa! Toinen asia koskee ravintolassa käymistä. Huoraksi nimittelyä naisten vessassa ja jopa sylkemistä kerran. Poliisi tarvittiin väliin kerran, kun ei portsari riittänyt. Jos joku on rasisti niin se on suomalainen nainen. Ikäänkuin olisi heiltä pois, kun itse eivät osaa käyttäytyä enään. Tasa-arvo on pilannut kaiken tässä maassa. Mulla on ulkomaalainen nainen, entäs sitten, olen perussuomalaisuutta kannattava entäs sitten.

Toinenasia on tuo Krimin tilanne, kokoajan joku on kyselemässä, mitäs nyt sitte.. Eiköhän Venäjän presidentillä ole nyt ihan muita kiireitä kuin Suomi. Meitä tuo ei kosketa pätkääkään ja tavalliset ihmiset emme voi mitään. Suomessa on kokoajan venäläsiä kymmeniätuhansia ja tais olla jouluna. Mitä ne nyt on tehny, ei mitään.

Jos se jotain kiinnostaa, niin tehkää kauppaa nyt venäläisten kanssa, ottakaa viisumi ja ostoksille, halvalla lähtee kaikki paikallinen tuotanto ja palvelu. Ainoa liike mitä itse olen tehnyt, oli kun heidän vanhempansa on säästäneet pahan päivän varalle rahaa. He antoivat säästöt meille. Nyt kurssi on 51 ja nousussa kokoajan.

Joten heidän säästönsä kasvavat nyt korkoa reippaasti euroissa. Lisäksi rahat sijoitin pörssiin ja sieltä tulee nyt sitte heille osinkotuloa. Annan sen puhtaana käteen verojen jälkeen.

Mutta joo, tämmösiä yli vuoden aikana! Kuulostaa hienolta, onneksi olkoon! Suomalainen nainen, toden totta, on mies - katsokaa nyt vaikkapa näitä kuivia silikoni fitness oravia tyyliin Jere Karalahden suomalainen tyttöystävä, joka häviää tälle Valko-venäjän 10 vuotta vanhemmalle naisystävälle joka teki hänelle lapsenkin.

Kumpiko naisista on nainen? Itse olen suomalainen, mutta isovanhempien puolelta ryssä sukua, ja olen aina ihmetellyt naisten halua pukeutua ja treenata itsensä miehiksi. Samoin miehet tuntuvat tahtovan rinnalleen hymyilevän ja kaikista, jopa miehistä, riippumattoman pojan näköisen kuivakkaan naisen.

Ovatko tällaiset suomalaiset miehet sitten jo niin homoja että eivät enää ymmärrä sukupuolten välisiä eroja? Vähän stereotypioita hämmentääkseni kerron. Tunnen kaksi venäläistä naista, jotka ovat suomalaisen miehen kanssa naimisissa. Molemmat olen nähnyt vanhoissa verkkareissa. Ovat kyllä ihan venäläisen näköisiä, ruskeahiuksisia ja -silmäisiä sekä isohkonenäisiä kohtalaisen sorjia naisia, joten ei ole kyse mistään suomensukuisten heimojen edustajista.

Toinen heistä sanoikin, miten ihanaa on Suomessa se, ettei tarvitse pukeutua ylihienosti, ei katsota pitkään rennoissakaan releissä. Toisella heistä on edelleen Venäjällä asuva sisko, joka on huomattavan ylipainoinen, tämä esimerkkinä taas siitä että kyllä sielläkin kaikenkokoista ja näköistä ja tapaista ihmistä on, toisin kuin täällä suomi Molemmilla on enemmän tai vähemmän ongelmia suomalaisen miehensä kanssa. Molemmilla reilusti vanhemmat miehet Molemmat ovat työtä tekeviä, eivät elä miehensä siivellä.

Toinen jopa elätti miestäänkin pienellä opintotuella ja palkalla, kun mies ryyppäsi omat työttömyyskorvauksensa. Mies ei tehnyt ollenkaan kotitöitä, nainen ei tästä kuviosta tykännyt, vaikka mitä ilmeisimmin oli alunperinkin miehensä siihen totuttanut. Johtuu ehkä heidän vaatimattomasta ja ystävällisestä olemuksestaan sekä käytöksestään.

Moni venäläinenhän on aika kylmän oloinen vaikkei sitä haluaisikaan olla eikä omalle lähipiirilleen ole , siellä kun perinteisesti suhtaudutaan epäluuloisesti ja torjuvasti vieraisiin ihmisiin. Tiedätte, jos olette käyneet Venäjällä ja saaneet kokea paikallisen "palveluammatin" edustajan kohtelua. Siis ihan peruskaupat ym. Toinen näistä venäläisnaisista tykkäsi Suomessa pikkukaupungissa sitä, että täällä voi hymyillä vastaantulijalle, ihan vieraille ihmisille, kaupassa myyjät hymyilevät ja juttelevat.

Venäjällä kun vieraan ihmisen hymy käsitetään niin että "mitä hän minusta haluaa" tai "onko hän hullu". Venäläiset eivät ole yleiseti niin pinnallisia kuin luullaan, toisaalta ihan samanlainen kirjo heissä on kuin meissä suomalaisissakin. Olet varmaan tyhmyydestä päätellen venäläinen itsekkin. Ihme asenne tuo, että kun venäläistä kohtelee näin ja näin sekä ostelemalla sitä ja tätä, niin kyllä on miehelle hyvät oltavat tiedossa.

Suomalaisnaisilta odotetaan vaikka mitä, mutta ilman omaa panostusta naisen huomioimiseen. Voi hyvänen aika mitä ruudinkeksijöitä te olettekaan Menkää kuulkaa ihan sinne peilin eteen. Tasa-arvo ei ole yksisuuntainen tie.

Itse ollut 6v vapaalla. Ok avioliitto kaatui uskontohihhulisekoiluun. Vois sanoo että pikavauhdilla ja innolla tuli seikkailtua. Nyt alkaa toivo hiipua. Toi Venäjänkortti on kiinostaa. Thaimaassa olen ollut etsimässä. Olen luullut onnistuneeni pari kertaa.

Kunnes tulee kylmää vettä niskaan. Olin yhden naisen kanssa pitkään skypessä ei kertonut kuin perusasiat mutta rehellisesti. Sitten menin vierailulle asui kaukana turistialueista. Yllätys oli melkoinen kun saapui hakemaan mua uudella upeella autolla. Talo oli varmaan neliön ,suihkulähteet, muurit ympärillä.

Olihan tämä avaus ihan asiallinen. Avaustekstin kirjoittajalla on aivan oikeaa asiaa. Aika kaukaa haettua, että Suomen naisten tarvis pelätä maineensa menettämistä, höpötti ukot mitä höpötti bussissa. Ja Vanja-Setä voisi tarkentaa, minkälainen mies se on, jonka suomalainen nainen menettää jäädessään "ilman". Kyllä tämä asia on huomattu Karjalassa ihan virallisella tasollakin, sillä Karjalan tasavallan talouskehityksen matkailun ja sosiaalipuolen päällikkö Vladimir Tsehonin on muun muassa todennut suomalaisen Karjala-matkailun erityispiirteiksi Sortavalan ja Kostamuksen prostituutiopalveluiden hyväksikäytön sekä halvan vodkan perässä juoksemisen.

Mitäs kuvittelette että täällä teette muuta kun sataprossaa "toosanperäss" juoksentelua? Maksakoot mitä maksaa, kalliimmaksi se tule pitää päänsärkyistä muijaa Suomessa, ja joka päivä sama!! Jos kuvittelette että oma muija hellanvieressä päänsärkyineen tulee halvemmaksi niin mieti uudestaan, ennen kun on liian myöhäistä. Hei, missä yhteydessä Tsehonin on aiheesta puhunut? Olis kiva lukea tai kuulla aiheesta enemmän, siis hänen käsityksistään matkailusta siellä. Tsehoninin kyseinen kommentti sisältyy seuraavaan akateemiseen julkaisuun, joka pohtii Karjalan matkailun tilaa suhteessa "Pohjanlahden arktiseen vyöhykkeeseen": Nilsson, Per Åke The White Sea Extension.

Working Paper no Centre for Regional and Tourism Research. Muutenkin ulkomaalaisten "tieteentekijöiden" ja "tutkijoiden" kuva suomalaisesta Karjala-turismista on hyvin värittynyt. Esimerkiksi yksi brittitutkija Linda Moss väittää vuonna , että Petroskoin viriili ravintolakulttuuri on pitkälti suomalaisten juoppoturistien ylläpitämää. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, kuinka monta prosenttia vaikkapa prospekt Leninan baarit ja ravintolat saavat vuotuisesta liikevaihdostaan suomalaisturisteilta?

Muutoin "Turistitseskaja Karelija" -lehti, joka ilmestyy noin 10 kertaa vuodessa toimii hyvin Karjalan matkailun promotaattoreiden äänitorvena kannattaa tutustua. Karjalassa suunnitellaan lähivuosina monia jättimäisiä hankkeita. Muun muassa henkeä kerralla vetävää laskettelukeskusta Spasskaja Gubaan ja vähän pienempää Paanajärven kansallispuiston tuntumaan Pjainur-tunturille: Pitää muuten paikkansa, kenellä on varaa pitää laillista vaimoa? Parikertaa kuussa muutaman kympin niin saa valita ihon värin, ijän, tumman tai vaalean tukan, pitkän, pullukan ym.

Mitäs teet vaimon kanssa, jaat rahat ja aina jäät maksumieheksi eikä rahaa oo koskaan sen mielestä tarpeeksi. Nyt tuntee olon sulttaaniksi joka kerta kun tekee valinnan. Täyttä asiaa,ammattilainen hoitaa hommat alusta loppuun asti ja vielä sen jälkeenkin ammattitaidolla.

Saa olla aikamoinen emakko kotona joka siihen hoitoon pystyy, jos ei satu oleman entinen ammattilainen? Biib biib mutta kun ne j'tkät haastaa Eiköhän tän ihan paskanjauhamisen osalta riitä tämän täysin olemattoman homman tiimoilta. Aihetta ei ole ollut eikä edes siinä olemattomassa ole pysytty.

Vapaassa maassakin pitäis olla joku poliisi mikä laittais pisteen tälle jauhamiselle. Mutkun ne miehet puhuu niistä naisista! Pakkohan tähän on kantaa ottaa. Pannaan poikottiin koko Venäjä kun ne silleen haastaa aina. Eihän tätä ole pakko klikata ja lukea mikäli ei kiinnosta. Itse olin viime syksynä pitkästä aikaa Viipurissa ja ei siellä ollut enää tarjontaa niinkuin "ennen vanhaan" eikä tuosta ennenvanhastakaan ole kuin 10 vuotta kulunut.

Vaan ei kait sitä tarjontaa ole jos ei ole kysyntääkään. Tein matkanjohtajan keikkoja Neuvostoliiton aikana 70 luvun lopusta, myöskin venäjän aikaan kaukaisimmat olivat shtsiin suhumiin azerbaizhaniin, jaltalle, osittain meno silloinkin samanlaista, mutta enemmän ne läträsivät viinan kun naisten kanssa. Viimeisin matkanjohtajan keikka taisi olla kysytty on mutta en ole lähtenyt lähinnä juuri näiden kännääjien takia, ja sitäpaitsi huono palkka.

Olen ollut matkanjohtajana ja oppaana viimeisen kymmenen vuoden aikana useita satoja reissuja eri Puolilla Venäjää, pääasiassa Pietariin ja Viipuriin sekä Laatokan Karjalan kaupunkeihin. Minusta tuntuu käsittämättömältä tämä keskustelu, jo ensimmäinen aloitusväittämä ei ole tosiaankaan tätä nykyistä meininkiä. Ei pidä uskoa ihan kaikkea mitä tosiasioina syötetään. Kyllä on sanottava vielä että esimerkiksi Viipurissa käy nykyisin niin vähän potentiaalisia turisteja ettei siellä ole edes lempeä entiseenmalliin tarjollakaan.

Se vähäinen mikä on , sama löytyy myös suomalaisista kaupungeista. On siinä nyt sitten perää tai ei, mutta kun ne miehet haastaa silleen Ne jutuhan ne on ihan kauheita, tuskin ne kukaan siellä ees saivatkaan. Venäjän matkailu pitää pistää pannaan ja poikottiin kun ne äijät puhuu siellä niin kaaaauheita. Olen kaiketi kokenut Venäjän matkaaja, tuolta luvun alusta kertoja kertynyt palttiarallaan Mitään seksiturismia ei nykyään Viiipuriin enään ole, ihan yksiselitteisestä asiasta johtuen.

Muistan 90 luvun jolloin tyttöjä vilisi joka baarissa ja kadunkulmassa kun taas luvulla saattaa jokin persuksista revitty narkomaani päivystää Nesteen edessä. En todellakaan ymmärrä miksi mennä merta edemmäksi kalaan koska Suomessa löytyy hakevalle parempaa laatua. Ja muutenkin hintataso Viipurissa,. Pietari on eri maata,.. Mutta jos hauskaa haluaa pitää on Aasia ainut todellinen vaihtoehto;. Se tarjonta mihinkään karannut ole, poliisien takia vaan siirtynyt hieman "näkymättömämmäksi!

Pienenä vinkkinä Pietariin menevän tien laita huoltoaseman kohdalla! Kyllä yhdyn Vyborgi boring mietteeseen, 10 vuotta sitten keskusta kuhisi elämää, pimuja oli kauppahallin nurkalla, punaisella torilla, linskiasemalla, suurin osa aivan free lancereita.

Nyt jos jotain tarjontaa löytyy ne on narkkareita Viipurinohitustiellä, Nesteen edessä tahi sitten Pietariin menevän tien laitamissa. Inflaatio kutistanut tarjonnan osin tietty matkapuhelimien yleistyttyä. Olin viikonlopun Viipuris, tein baarikierroksen ja ajelin autol ristiin rastiin. Täysin kuollu kaupunki, aivan kuin vaipunut jo talviunilleen.

Ei turismia, ei elämää, ei typyjä yhtikäs missään eikä muuten hauskaakaan,.. Autonovka ulitsa StP Parahin tapa tutustua Viipuriin on ajamalla ohitusteitä suoraan Pietariin Saab kyl kotoo 1. Viipurittaret ovat kadonneet kui tuhka tuuleen ja varmaanki puhelimen ääres hoitavat talouttaan Okkona sää nyt sitä mieltä että yöperhosetkin hävinneet muille laitumille viipurist?

Taisi olla vuosi , laskin piruuttani tytöt suopuomilta aina Viipurin nesteelle saakka. Ensimmäinen jo ennen Säkkijärveä,. Bolshoe Polen suoralla oli muutama, samoin Scandinavian ja Robinssonin kohdalla.

Karvakolmiossa 2 kipaletta ja siitä kanavasillan yli tahti senkuin kiihtyi. Viipuri iltasella ja varsinkin linja-autoaseman tienoo täynnä dievushkoja, ja itseasiassa missäpäin Viipuria parkkeerasitkin ei mennyt kauaa kun tultiin solmimaan bisneksiä. Kävin Viipurissa viimelauantaina ja tein saman laskutoimituksen, Suopuomilta Nestelle,.. Suomalianen turisti, missä tahansa. On se kuitenkin niin että suomalaisessa kaupungissa tapaa suomalaisia paljon enemmin kuin Viipurissa.

Kauheeeeeta on kuisteskin se että tosiaan ne äijät haastaa niin tosi kauheeeeeeeitA. Eikös Viipurissa ole kauheinta ja huutavin vääryys se, että suomalaisessa kaupungissa näkee niin vähän suomalaisia suhteessa venäläisiin?? Mistä pystyt erottamaan kuka on kuka? Samannäköistä junttia, ei niissä mitään suurta eroa ole nähtävissä. Jos osaat molempia kieliä huomaat ehkä sen sivistyneemmän joka aina osottautuu Venäläiseksi,jos et puhu erotat ne siitä että selvempi on Venäläinen.

Valitettavasti asia on hyvin pitkälti juuri noin. Totta puhut, ennen pakkoluovutusta oli vaikeeta Viipurin torilla erottaa kuka on kuka, silloin puhuivat kaikki paskahousut kuuleman mukaan neljää kieltä? Karjalainen eroittu siitä että hän puhui vaan Karjalaa ja seisoi käet taskussa, silloin vielä omissa.

Karkoituksen jälkeen ne menivät muitten taskuihin ja on siellä vielä. Sinä kolmannen polven kirkon polttaja kirjoitelet asiasta josta et tiedä vitunkarvan vertaa. Sinun kätesi ovat taskuissasi ja pelaat kahden pallon biljatttia omaksi iloksesi, laita nimesi tänne niin tulen ja opetan sinulle historiaa oikein olantakaa, mene nyt sinne dievuskasi seläntaakse piiloon ettei anoppi näe sinua siellä pillua vonkaamassa jos nyt yleensä kykenet sille mitään tekemään muuta kuin levittelemään käsiäsi.

Pelaat vieläkin sitä taskubiljardia niillä kahdella pallolla jotka sinulla on, tutustu historiaan äläkä kuuntele siellä vuokrakasarmin saunassa niitä vanhoja punikkeja jotka olivat Suomen sodissa käpykaartissa tai kiskoja katkomassa Kangasalalla.

Herää nykypäivään ja unohda sadut joita kuulet siellä työmaaruokalassa kerrottavan. Ruskealan mutkan jälkeen ensimmäisellä hirrestä tehdyllä linja-autopysäkillä oli tavaara tarjolla, laatu taisi olla kolmosta. Ottaako evakkoäpärällä koville kuulla oikeeta puhetta,huomaa juuri miten sivistyksestäsi pursuavaa evakkovitutus, todellinen sana miekkailija jolla ei ole koskaan ollut käsiä omissa housuntaskuissa, tuolla alatyylillä kyllä vanhempasi pärjäsivät karjalaisilla markkinoilla ja Viipurin torilla kerjuureissulla.

Mutta nyt olisivat kusessa kielitaidottomina mulkkuina. Ota nyt tosiasiat vakavasti, pitää ensin olla nöyrä ja sen jälkeen ottaa käet Suomalaisen taskuista. Jos nämä neuvot ovat liian vaikeita,hanki narua ja lähet sinne Karjalaan ja vedät itsesi kiikkumaan ekalle okasalle, oikea kuristaja kun sanot olevasi. Evakkoäpärälle taisi otta koville kuulla totuuksia kun noin kiehahti? Hyvä siellä alivuokralaisyläkerrassa on kännissä huudella, mutta älä herätä vuokraisäntää, voi tulla äkkilähtö niinkun vanhemmillesi kävi.

Joudut vielä menemään takaisin Karjalaan ja siellä ei sossua ole, panevat vielä töihin ja saat ottaa käet lainahousujen taskuista, ja sitähän ette ole tehneet koko Suomessa olonne aikana. Olisi jo aika oppia olemaan vieraalla maalla nöyränä, ei tuolla sanarepertuaarillasi pärjää enään edes Karjalassa ja vielä vähemmän Viipurin torilla, jossa ei yksikään ymmärrä kieltäsi.

Jos isä ja äiti on kertonut siitä kansainvälisyydestä joka torilla vallitsi,niin he eivät kertoneet Karjalaisista, jotka seisoivat kun mulkut torilla samalla lailla kun sinunkaltaiset möykkääjät työkkärin luukulla,taas käet taskussa ja valittamassa sitä kurjaa kohtaloa johon evakot joutuivat. Kieltämättä kyllä mutta ei sun kaltaisilla mulkuilla saada mitään aikaiseksi.

Että paras olisi pitää ns. Alunperin kylläkin ruotsalainen kaupunki. Että kuka ruikuttaa mitäkin Mikä on se pyhä vuosiluku? Puhe mistä puute 5. Maailmassa ei oo kun kahenlaisia naisia joko hulluja tai huoria. Joka ei tonilla anna on hullu ja joka antaa on se tietysti huora, näin yksinkertaista matematiikkaa se on.

Se on ainut mikä käytössä kasvaa eikä veneenkään jäljessä kauan näy vanaa se siitä umpeutuu, jorinat on jorinoita vai mitä.

Joku oli laskenut viivan mitan, mitä maailmassa on niin lopputulos oli Omalta kohdaltani olen erittäin tyytyväinen että Viipurista löytyy prostituutioa.

Se säästää matkakuluissa psljonkin, ei tarvitse Pietariin saakka matkustaa jos tahtoo saada matkaltaan itselle mieluisia muistoja.

Nainen tuskaili kumin pienuutta asetellessaan sitä puolilöysään kaluun. Eeva Kilvestä opettaja ei ole kuullutkaan, vaikka tämä on kirjoittanut kolme kirjaa Hiitolasta, josta hän lähti evakkoon vuotiaana. Helsingin bordellit kartalla luvun molemmin puolin. Suomalaisia menehtyi yli Saamme odottaa tovin; pukuhuoneesta kuuluu asiaan kuuluvaa tirskuntaa, ohjeita, musiikkia, hiuspinnien helähtelyä ja rytmin lyöntiä.

Viipurin huorat venäläinen nainen sängyssä